Tietoista ja hyväksyvää läsnäoloa vahvistava 10 minuutin hengitysharjoitus. Mukava vaihtoehto hyvinvoinniin edistämiseen päivittäisessä arjessa keskellä työpäivää tai vaikkapa aamun aloittajaiseksi.
Itsetuntemusta ja myönteistä mielialaa edistävä myötätuntoinen harjoitus. Sopii mm. itselle hyvien toimintapojen ja itsetunnon vahvistamiseen muutoksen keskellä. Varaa harjoitukseen kirjoitusvälineet.
20 min rentouttava ja itsemyötätuntoa edistävä harjoitus. Sopii tehtäväksi itselle sopivaan aikaan joko palauttavana päivällä tai rentouttavana illalla. Kesto äänitteen ohjeesta poiketen 20 min. Varaa alusta ja viltti.
Millainen on sinun mielestäsi vahva hoitaja? Ensimmäisenä verkkokalvoille piirtyy kuva kapeasta osaston ovesta kävelevästä harteikkaasta ja ruskettuneesta kesäsijaisesta. Ehkä juuri salilta saapunut tai edellisen illan illanvietosta.
Mistä näistä tietää? Mutta eihän sillä ole oikeastaan väliä. Viimeistään aamurapsan jälkeen kesämies on jo ihan tikissä aloittamaan ruoanjakelun ja kolmelta heivaa jo taas kassin olalle lähteäkseen takaisin uimarannalle. Ilon kautta.
Sitten ajatus kääntyy omiin kuluneisiin kengänkärkiini. No, mitenkäs mulla? Lapset tarhasta ja ruoanlaittoon. Ei tänäänkään mahdollisuutta jumpalle, esikoisella on treenit ja minulla on kyytivuoro.
Hetken pohdittuani, tuntuu kuitenkin siltä, että asiat ovat ihan hyvin. Huomaan, että minulla on myös mahdollisuus vaikuttaa omaan elämääni ja tehdä siitä juuri sellaista, mikä minusta tuntuu hyvältä. Ei ehkä niin suuressa mittakaavassa, kuin haluaisin, mutta pieninä hetkinä.
Ja niistä hetkistä haluan pitää kiinni. Oppia huomaamaan sen, mikä minua ympäröi. Myös työssäni. Vaikka ajat kesäsijaisuuksista ovat jo kauempana, haluan säilyttää sen ilon ja innokkuuden, mikä minua aikanaan hoitotyöhön on vetänyt.
Työn merkityksen etsiminen, löytäminen ja vaaliminen antaa hyvät edellytykset löytää omien voimavarojen säilömiselle. Sitä en voi toki luvata, että kaikki maailman murheet ja stressi poistuisivat merkityksen löytämisen jälkeen, koska eihän niin ole tarkoitettu. Elämä olisi sitä paitsi ihan tylsää ilman värejä. Harmaata ja tasaista. Elämän tulee maistua elämältä.
Aina on mahdollisuus oppia. Oppia kuuntelemaan itseään, säätelemään omaa suhtautumista asioihin, löytää asioita, joista juuri minä saan voimia. Säätää omia voimavaralähteitään juuri sellaisiksi, mitkä omat tarpeet ovat.
Usein auttajan elämässä kaikki muu asettuu edelle ennen itseä. Potilaat, työkaverit, työkaverien lapset, lapsen lapset, omat lapset, vanhemmat, ystävät. Lista on rajaton. Se on auttajan lempeän rakkaudellinen viitta.
Miten omaan napaan tuijottelu muihin sitten vaikuttaa? No, oikeastaan ihan älyttömän hyvin. Voimaantuneesta ja itseään hoitavasta ihmisestä heijastuu ulospäin niin voimakas energia, että sitä on vaikea voittaa.
Paremmin voivana jaksaa olla läsnä enemmän, tehdä työtä paremmin ja ennen kaikkea tehdä itselle hyviä juttuja paljon enemmän. Monesti tuolloin jää myös pois se ylimääräinen sählääminen, joka monesti vie kauemmaksi omasta elämästä. Hyvinvointi ikään kuin kumuloituu.
Miten sinä voit tutkia omia voimavarojasi ja niiden riittävyyttä elämässäsi?
Koetko tyytyväisyyttä elämääsi?
Mistä saat voimavaroja?
Onko elämässäsi riittävästi voimavaroja lisääviä asioita?
Minkä yhden konkreettisen asian voit tehdä jo tänään voimaantuaksesi?
Elämä on lahja. Vain sinä voit tehdä elämästäsi parhaan mahdollisen elämän elää.
Ihanat Voimavarapajat ja Ihanien naisten -hyvinvointi-illat ovat nyt varattavissa: omat.askeleet@gmail.com
Blogiartikkelin kirjoittaja on Petronella Seppälä, sairaanhoitaja (YAMK), joogaopettaja, hyvinvointikouluttaja. Kahden pienen tytön äiti ja rauhallisemman elämän tavoittelija Omat askeleet -hyvinvointipalveluista.
”Vaihda alaa.” ”Älä ota nii vakavasti tätä.” ”Hei, kyllä sä kestät, teet vaan.” ”Sisulla eteenpäin.”
Monenlaista olen kuullut matkan varrella uupumuksen kanssa työskennellessäni. Hoitajan hyvinvointi blogiartikkelisarja starttaa vaietulla aiheella, hoitajan uupumuksella. Vuorovaikutus- ja auttamistyössä puhutaan myötätuntouupumuksesta. Usein ajatellaan, ettei hoitaja ainakaan saa uupua. Tähän ajatukseen olen törmännyt, en niinkään potilaiden keskuudessa, vaan työryhmissä. Hoitajan omassa kotipesässä. Ja hoitajan omassa mielessä.
Yhtäkkiä, reippaan ja sydämellisen auttajan tilalle onkin vaihtunut kaunaa kantava ja katkera ihmisraunio. Uupuminen omaan työhön koetaan jopa häpeällisenä. Siihen rakkaaseen työhön, jossa voi ja saa muita auttaa. Uupumisen tunnustaminen itselle ja ympäristölle on elintärkeää. Koska vain siten on mahdollisuus löytää tie ulos väsyneestä mielestä. Vähitellen, itseään armollisesti kuunnellen.
Uupuminen omaan työhön tapahtuu harvoin yllättäen. Usein se saattaa olla vuosien saatossa kertynyt työn ja elämän sokkeloiden yhtenevä taakka. Psyykkisesti raskasta vuorovaikutusta kertyy niin paljon, että tekee mieli vain poteroitua syvimpään kallion koloseen.
Auttaja ikään kuin imee itsensä täyteen autettavan psyykkistä kärsimystä ja kun kuppi on täynnä, on usein jo myöhäistä. Reaktio ilmenee arjessa fyysisenä stressinä, turtuneisuutena, kyynisyytenä, ammatillisen itsetunnon heikkenemisenä tai ihmissuhdeongelmina.
Photo: Niina Manninen
Myötätuntouupumisessa on kyse haasteiden tulkinnasta, ongelmien merkityksestä, vuorovaikutussuhteiden määrästä ja sekä työn psyykkisesti raskaasta sisällöstä. Myötätuntouupumus hoitotyössä on seurausta toistuvasta toisen ihmisen kärsimyksen jakamisesta ja harvoin on kyse epäammatillisuudesta, miten usein uskotaan.
Lisääntyneet trendikkäät ihmissuhdetyön pikakiitoradat sen sijaan ovat uhka epäammatillisen vuorovaikutuksen lisääntymiselle ja asiakasvahingoille, mikäli palveluntarjoaja ei tunnista vuorovaikutustyön perusperiaatteita tai erota asiakkaan tilannetta tai tunteita itsestään.
On hyvin tavallista, että auttaja reagoi autettavansa tilanteeseen tarpeella pelastaa, hoivata, antaa suojaa ja pysyä lähellä autettavaa. Negatiiviseksi tarve muuttuu helposti, mikäli taakka käy ylivoimaiseksi eikä auttaja enää itse selviydy tilanteesta. Auttamisen rajalliset mahdollisuudet ja ylimittaiset odotukset auttamisen onnistumisesta saattavat herättää turhautumista ja kaunaisuutta autettavia kohtaan.
Mukaan saattaa astella myös tunne voimavarojen loppumisesta. Epäonnistuminen auttamisessa kalvaa ja uupumisen takaa on vaikea tunnistaa enää ammatillista tapaa selvitä, koska epäonnistuminen liittyy auttajan mielessä jo kaikkiin autettaviin. Haasteellinen tilanne sekä auttajan että autettavan näkökulmasta.
Hoitotyön tärkeänä omaa jaksamista ja laadukasta työskentelyä ylläpitävänä osana on hyvä ammatillinen työnohjaus, jossa on mahdollista käydä läpi asiakasprosessia ulkopuolisen asiantuntijan ja oman työryhmän kanssa.
Myös omien voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen on erityisen tärkeää. Se, miten sinä voit, on tärkeämpää kuin se, mitä potilaalle kuuluu. Kyllä, ensin happinaamari itselle, vasta sitten potilaalle. Vain siten voidaan potilaalle turvata paras mahdollinen hoito.
Miten kartoittaa omaa vointiaan myötätuntouupumuksen ehkäisemiseksi tai tunnistamiseksi? Seuraavien kysymysten avulla voit lisätä itsetuntemustasi myötätuntouupumuksen ehkäisemiseksi:
Millaisia stressinhallintakeinoja sinulla on?
Millaiset asiat luovat toivoa työssäsi?
Minkä koet työssäsi merkitykselliseksi?
Mistä saat työssäsi voimavaroja?
Älä pelästy, jos juuri nyt et keksi yhtäkään. Pysähdy ja hengitä. Sinä kyllä tiedät. Mikäli kaipaat hyppyä syvemmälle itseesi, Stressinhalllinta -valmennusohjelmastani saat apua itsetuntemuksen lisäämiseksi ja voimavarojesi vahvistamiseksi. Lisätietoja löydät mielen valmennuksesta ja työryhmien hyvinvointikonsultaatioista verkkosivuiltani.
Hoitajan hyvinvointi -blogiartikkeli 2/2 julkaistaan syyskuussa 2018! Artikkelin aiheena on hoitajan voimavarat ja niiden vahvistaminen.
Blogiartikkelin kirjoittaja on Petronella Seppälä, sairaanhoitaja (YAMK), joogaopettaja, hyvinvointikouluttaja. Kahden pienen tytön äiti ja rauhallisemman elämän tavoittelija Omat askeleet -hyvinvointipalveluista
Lähdemateriaalia:
Nissinen, L. 2007. Auttamisen rajoilla. Edita.
Nissinen, L. 2014. Rajansa kaikella. Miten ehkäistä myötätuntouupumusta. Itä Suomen yliopisto.
Toivola, K. 2004. Myötätuntouupumus – auttajantyön työperäinen riski. Duodecim.
